torstai 30. elokuuta 2012

Laatikkoleikkejä



Seuraavat viikot kuluvat näitä laatikkoleikkejä leikkiessä. Väillä tunnelma on kyllä ollut kaikkea muuta kuin leikkisä. Jotenkin tuo tavaroiden jemmailu ei ole sitä minun lempipuuhaani. Ollaan aloitettu arkielämässämme epäolennaisimpien tavaroiden pakkauksesta, tai niin ainakin piti tehdä.

Kuten kuvasta näkyy kuitenkin esimerkiksi kengät on jo pakattu. Kaksi paria tennareita ja yhdet korkkarit säästettiin käytettäviksi. Eipähän tule pukeutuessa valinnan vaikeutta vähään aikaan. Myös viinilasit on jo kääräisty suojapaperiin ja omaan laatikkoonsa. Tarvii varmaan sitten juoda suoraan pullon suusta jos alkaa viinihammasta kolottaa...

Mies myös toivoo hartaasti että kamerani ja kannettavani sujahtaisivat pian jonkin laatikon uumeniin, niin nopeutuisi kummasti tämä pakkaaminen ;-) Raportointi täältä muuton keskeltä saattaa siis katketa jossain vaiheessa.



*Hassua muuten kuinka omasta kodista tuli vain yksi asunto sillä samalla hetkellä kun pakkasi ensimmäiset tavarat muuttolaatikkoon. Fiilis vaihtui välittömästi. 

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Bikiniä eli pikkupurtavaa Barcelonasta

Viikonloppu on mennyt pientä perunateatteria pitäessä: eli chilichipsejä, perunarieskoja ja perunapiirakoita valmistaessa. Silti pääpaino oli lauantai-illan helpoissa kokkauksissa. Silloin vietimme vuonna 2010 tehdyn Barcelona-Bilbao-Biarritz matkamme muisteluun keskittyvää iltaa. Reissuvihko kaivettiin jälleen esiin ja luettiin muistiinpanot retkemme tapahtumista. Nauroimme kyyneleet silmissä pariinkin otteeseen värikkäille sanamuodoille ja kirjoitusvirheille joita tekstit olivat pullollaan. 

Teemaan liittyen valmistimme Barcelonassa maistamiamme bikini-leipiä kylmän gazpacho keiton kanssa nautittaviksi. 
Bikini-leivät eivät vaadi paljoa: paahtoleipää, voita, kinkkua ja juustoa sekä voileipägrillin. 
Leikkaa paahtoleivistä reunat pois (voit käyttää ne vaikka gazpachon valmistukseen), voitele leivät ja päällystä ne kinkulla ja juustolla. 
Grillaa leipiä sen verran että juusto alkaa sulaa. Leikkaa valmiit leivät vielä kolmioksi ja herkuttele!





Chilichipsejä Iskuruokaa -kirjan reseptillä.

Perunateatterin ensimmäinen näytös. Toinen näytös piti sisällään perunarieskoja joista unohtui ottaa kuva. Hups.

Perunateatterin kolmasnäytös koostui perunarieskoista.


Olen pahoillani jos teille tuli pikkunälkä näistä kuvista... ;-)


Maukasta viikkoa kaikille!



perjantai 24. elokuuta 2012

Chilifestit

Omaa satoa. Sormenpää vertailukohtana chilien koolle :-)

Silmäteräni. Toinen chilikasveista on runsaan kukinan jälkeen tuottanut vain tämän yhden "hedelmän". 

Toinen kasvi puolestaan puskee uusia chilejä minkä kerkiää.

Nämä kypsät chilit on jo syöty. Nyt odotellaan seuraavien kypsymistä...

Suomen tulisimmaksi festivaaliksi itseään tituleeraava Chilifest on tänä viikonloppuna Tampereella. Poikkesimme noilla festeillä viime vuonna enkä vieläkään ole unohtanut sitä hieman tulista makkaraa jonka siellä söin... Katsotaan uskallammeko toistaa tuon kulinaristisen teon tänä vuonna. Positiivista noissa festeissä on ainakin se, etteivät ne maksa mitään. Ihan ilmaiseksi voi mennä jo tänä iltana kuuntelemaan "tulista" rokkia sekä katsomaan Flamman tulishowta.

Kohokohdaksi ehkä nostaisin sunnuntaisen Naga Morich -chilinsyönnin maailmanmestaruuskisan. Hui!!! Minulle riittää pieni tulisuuden tuikahdus ruuassa. Enemmänkin arvostan sopivaa mausteisuutta kuin tappavaa polttelua, mutta makunsa kullakin? Olisi hauska kuulla miten kilpailijat ovat reenanneet tähän kisaan.

Meillä on tavallaan chilifestit joka ilta kotona, kun tarkastan kahden chilikasvini päivittäisen kunnon. Oikein huvittaa miten nämä kasvit ovat saaneet pauloihinsa, ihan kuin olisimme hankkineet koiranpennun. Raportoin näet viikoittain näiden chilien voinnista "kasvattajalle", eli työkaverilleni jolta taimet sain.


Löytyykö teistä tulisen ruuan ystäviä tai innokkaita viherpeukaloita?


torstai 23. elokuuta 2012

Tykkään!

Viime perjantaina Marmu muisti minua kivalla tunnustuksella. Kiitos! Se lämmitti mieltäni metsän keskellä ollessani. Niin, sen verran urbaaneja telttailijoita oltiin että meillä oli Ipadi mukana...

Nyt jaan saman tunnustuksen eteenpäin seuraaville viidelle: Minna, Noppura, Laapa, Camilla ja Niina.
Näissä blogeissa käyn lähes päivittäin kurkkaamassa onko tullut uutta postausta, niin paljon näistä tykkään.





Tämän tunnustuksen säännöthän ovat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopio Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Kuten sanotaan että lasten suusta se totuus kuullaan, niin sama taitaa päteä myös Post it -lappuihin - ne tärkeimmät asiat voi kertoa pienellä lapulla <3 !!!



keskiviikko 22. elokuuta 2012

Muutoksia tulossa

Yksi muutos on osan päivän 5-7 kahvikupillisesta vaihtaminen teehen.
Kuntokeskusjäsenyyden vaihtuminen olohuoneessa jumppaamiseen ja lenkillä käyntiin.

Ripsienpidennyksistä luopuminen ja paluu ripsivärin kanssa kikkailuun.


Nyt ovat muutoksen tuulet tuulleet puhisten. En oikein tiedä mistä aloittaisin kertomaan, noh, noista kuvista välittyvät jo muutamat asiat.

Aloitetaan nyt vaikka pienimmästä jutusta, eli ripsistä. olen pitänyt pidennyksia jo puolitoista vuotta. Hinkuni hieroa silmiäni on kasvanut aika suureksi ja kaipaan ripsientaivuttimien kanssa taistelua ja kielikeskellä suuta ripsivärin levittämistä. Oikeasti ajatuksena on antaa omien ripsien vähän levähtää ja katsoa sitten miltä tuntuu ja tuleeko tarve palata pidennyksiin.

Toinen juttu on tuo kuntokeskusjäsenyys. Vuosijäsenyyteni erääntyy pian ja monen pohdinnan jälkeen tulin tulokseen että nyt on pärjättävä ilman. Tai oikeastaaan tiedän etten tule ehtimään vähään aikaan ohjatuille jumpille, joten miksi maksaa tyhjästä. Lenkkipolulle kun voin lähteä kellonajoista riippumatta.

Syy miksi en ohjatuille jumpille varmaankaan kerkiäsi on se että meillä on mieheni kanssa edessämme pieni maisemanvaihdos, eli muutto kerrostaloasumisesta omakotitaloon. (Jos nyt kaikki menee niin kuin Strömsössä...sormet ja varpaat ristiin!) Tässä asiassa on vielä monta muuttujaa pelissä, joten en siitä hihku sen enempää. Viime viikko meni näitä juttuja paljon miettiessä ja unetkin ovat jääneet vähiin kun on ollut niin kauheasti mietittävää.

Olen myös pohtinut tämän blogin tulevaisuutta. Tämähän on aikamoinen sillisalaatti kokkausta, rokkausta, reissailua ja vaikka mitä muuta. Pitäisikö minun ottaa jokin tietty teema tämän blogin kantavaksi voimaksi vai jatkaa samalla päiväkirjamaisella tyylillä? Kuntokeskusjäsenyydestä luopumisen jälkeisenä itseni motivoimisena saattaisi olla järkevää, että täällä kerron viikon urheiluistani? Silloin lintsailu toisi julkista häpeää ja se jos mikä motivoi... Miltä kuullostaa?

Näin ylöskirjoitettuina eivät nämä tulevat muutokset nyt niin kummoisilta kuullosta, mutta viime päivät pienessä mielessä niitä pyöritellessä ne ovat tuntuneet TODELLA ISOILTA.

Toisaalta saattaa se muutos olla hyvästäkin?



Sheryl Crow: A change


maanantai 20. elokuuta 2012

Telttaretken parhaat palat

Minipallogrilli KodinYkkösestä à 10€. Todella söpö kooltaan, mutta toimi hyvin ja ajoi asiansa.

Grillatut vaahtokarkit, paras jälkiruoka mitä eräretkellä voi olla.

Soutelemassa vuokraveneellä. Laineiden liplatus ja auringonpaiste <3 !!!
Oli meillä perämoottorikin käytössä, en olisikaan jaksanut soutaa 3h...

Joutsenperhe iltauinnilla. Lintubongauksen parasta antia.

Vaikka eilen satoi vettä lähes koko päivän minua hymyilyttää kuinka hyvät ilmat meillä oli telttaretkellämme. Yllä olevat kuvat ovat hyvä todiste siitä.

Mieheni on tosiaan jo piiitkään yrittänyt mairitella minua lähtemään telttailemaan. Yleensä ideana on ollut jokin pieni (tai vähän pidempikin...) patikointi jossa sitten yövyttäisiin yö, tai kaksi... Ei ole tullut kauppoja. En todellakaan ole suostunut lähtemään räpiköimään metsiin puoliomaisuutta selässäni. Varsinkin kun edellisellä päiväpatikoinnilla jolla kävimme hieman eksyimme ja patikoimme erittäin vaikea kulkuisessa maastossa reilun tunnin verran ylimääräistä.

Kelkkani kuitenkin kääntyi kun nuo puheet vaihtuivat autolla paikan päälle matkaamiseen ja sisävessasta sekä suihkuista sivulauseessa mainitsemiseen. Lopulta päätös telttailemaan lähtemisestä tehtiin aika nopeasti ja tuli vähän kiire haalia kaikki tarvittavat varusteet kasaan. Onneksi mieheni vanhemmilta löytyi varastoistaan muun muassa hurmaavan värikäs 80-luvulla käytettynä ostettu huvilateltta sekä akkukäyttöinen pieni perämoottori... Automme oli siis ääriään myöten täyteen lastattu kun perjantaina iltapäivällä lähdimme matkalle kohti Uuttakaupunkia.

Matkan paras hetki miehelleni oli varmasti lauantaina iltapäivällä, kun totesin grillauksen jälkeen että tämähän (telttailu ja luonnonhelmassa olo) on oikeastaan aika siistiä. En välttämättä ole vielä valmis lähtemään viikoksi maastoon, mutta pienen kipinän retkeilyyn sain - sen verran hyvin meni tuo koko reissu.


Löytyykö teistä innokkaita telttailijoita/retkeilijöitä?


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Telttaretkellä

Kaikki mitä matkalla tarvittiin, teltta, pari jakkaraa, makuupussit ja -alustat, vettä, vaatteita ja pieni pallogrilli...

Maisema mihin lauantaina herättiin. Kyllä silmä lepäsi.

Täällä oltiin.

Tämä viikonloppu kului luonnonhelmassa Uudessakaupungissa, Ihalassa leirintäalueella joka on tarkoitettu tamperelaisille.
Nyt varmasti minut hyvin tuntevat ensin hieraisevat silmiään ja sitten kaivavat nopeasti puhelintaan esiin - Ei, ei tarvitse soittaa valkotakkisia minua hakemaan, en ole mennyt järjiltäni vaikka niin voisi luulla. Voin ylpeänä kertoa että tämä city-tyttö selvisi hyvin pari päivää eräjormana ja nukkui paremmin kuin hyvin teltassa makuupussissa.

Ihala tarjosi mukavat puitteet telttaretkellemme, sillä 80-luvulla käytettynä ostetun huvilateltan saimme koottua puulaudoituksen päälle, fasiliteettitilat olivat modernit sisävessoineen ja suihkuineen (ne olivat oikeasti TODELLA siistit!!!) ja veneenkin sai vuokrata soutelua/kalastusta varten.

Oikein huvitti kuinka kultareunuksisen kuvan telttailusta sain kun sää suosi, kaikki toimi, nukuttiin ja syötiin hyvin ja oli mukavaa. Noh, pitihän sen sitten vähän kostautua ja viime yönä alkoikin satamaan vettä vaikka säätiedotukset olivat povanneet sadetta vasta tälle iltapäivälle. Ei se mitään, sillä tuo museoikäinen väriläiskä jossa yövyimme piti vielä hyvin vettä emmekä kastuneet lainkaan. Aamulla kuitenkin totesimme, että eräjormailu tihkusateessa ei ole kenestäkään kivaa ja pakkasimme kimpsumme ja kampsumme autoon ja lähdimme körötelemään suorinta tietä kotiin.

Pari vuorokautta ulkoilmassa kuitenkin pistää sen verran ramaisemaan, että jatkan tätä tarinaa paremmalla ajalla kun olen saanut raavittua kaikki hyttysen puremat verille ja ruville sekä selattua läpi mitä julkaisukelpoista materiaalia löytyisi jaettavaksi viikonlopun huiman kirjavasta kuvasaldosta.


Niin ja pitää vielä miettiä kenelle jaan Marmulta saamani (Kiitos!!!) tunnustuksen...


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Maija Poppaset?

Tässä ne nyt ovat, Pariisin reissun paras hankinta jos shampanjaa ei lasketa...


Hello herrainkengät!
Tuota lausetta en uskonut koskaan sanovani. Ehkä se oli kesäloma, Pariisi tai lounaalla nautittu viinilasillinen, mutta kun kohtasin tämän parin kaupassa tiesin että minun oli nieltävä ylpeyteni ja käveltävä kassalle.

Aiemmin en ole pitänyt herrainkengistä sitten yhtään. Tai en ainakaan niistä joita olin muilla nähnyt. Tarkennetaan nyt, siis että ne kengät olivat kyllä sopineet kantajilleen, mutta en ollut voinut kuvitella niitä missään nimessä omiin jalkoihini. Mutta kun André -nimisessä kenkäkaupassa (se on ketjuliike eikä yksittäinen putiikki) kohtasin tämän parin herrainkenkiä pienellä korolla, yltäpäältä nahkasta valmistettuna, upeasti jalkaan istuvina ja 39 € hintalapulla varustettuina olin myyty.

Näistä minulla tulee mieleen Maija Poppanen ja kopistelen korkoja yhteen minkä kerkeän - tiedä vaikka siten lähtisin lentoon ja leijaillisin takaisin Pariisiin asti?
Kai sitä voi haaveilla... jokatapauksessa tulen muistamaan Pariisin reissun joka kerta kun puen nämä jalkaani.


tiistai 14. elokuuta 2012

Mökkihöperrystä



Anoppilan mökillä poikkeamme kerran kesässä. Siitä huomasinkin laskea, että tätä blogia on tullut pidettyä jo vuoden verran, sillä viime visiitistä muistan bloganneeni.

Huh, mihin se aika menee? Tarkka päivä ensimmäiselle (hieman kokeiluluontoiselle... postaukselleni oli 13. elokuuta. Se päivä oli eilen, eli vuosipäivänkin onnistuin unohtamaan ja ohittamaan sitä sen suuremmin täällä hehkuttelematta. Noh, hehkuttellaan sitten sitä sunnuntaista mökkivierailua ja "omaan maan antimia".

Appivanhemmat olivat jo kerenneet keräämään lähes kaikki marjapuskat tyhjiksi, joten niistä ei ole kuvamateriaalia kuten viimeksi. Kasvihuoneen tomaatitkin ovat vielä raakileita, mutta herneet olivat kypsiä ja oikein makeita. Viimevuotinen karviassato oli nyt jäänyt uupumaan, sillä jokin elukka tai tauti oli nujertanut karviaspensaan kokonaan. Samoin kurpitsat olivat kokeneet kovia ja niissä oli vasta pieniä alkuja tuloillaan, kun viime vuonna tähän aikaan satoa pystyi jo keräämään. Lieneekö kehnoilla keleilläkin osuutta asiaan...
Naapurista karanneissa vadelmapensaissa oli vielä muutamia marjoja jäljellä, mutta nokkoset hattasivat poimintaa (hyttysistä puhumattakaan!).

Kotiin vietäväksi ei siis ollutkaan montaa artikkelia, kun herneet syötiin paikan päällä, marjapuskat olivat lähes tyhjät, kurpitsasato myöhässä ja tomaatit raakileita. Viimeiset mustaherukat ja parit vadelmat sain riivittyä kasaan piirakan täytteeksi. Pari reilun kokoista kurkkua napattiin kasvihuoneesta ja ne naposteltiinkin jo iltapalana - ihan semmoisenaan!

Olen kyllä sen verran kaupunkilainen, että ihastelen ja ihmettelen kovasti maalla ollessa kaikkia maassa kasvavia juttuja, vaikka niistä montaa voisi itsekin kotona kasvatella (varsinkin jos olisi oma parveke...). Itse kasvatetuissa, kerätyissä ja sitten vielä kokatuissa ruuissa on vain jotain tosi aitoa - eikö?


Lisää tällaisia aurinkoisia päiviä kiitos, niin kypsyvät ne kurpitsat ja loput tomaatitkin siellä maalla.


maanantai 13. elokuuta 2012

3P

1. Kirsikkapiirakkaa, soveltavan reseptin löytää täältä. Vaihda vain tuon ohjeen puolukat kirsikoihin...

Rosson pitsat: alla Roma ja päälla Diestro. Lasissa punaviiniä ja "päätön" henkilö kuvassa on mieheni ;-)

Mustaherukka-vadelmapiirakka tehtynä pehmeään taikinapohjaan.

Kuluneen viikonlopun teemana oli piirakkaa, pitsaa ja lisää piirakkaa... Noh, tuli elokuvissa käydessä popkornejakin maisteltua.

Kirsikkapiirakkaa tein toistamiseen kun ensimmäinen erä oli niin hyvää ja niitä kirsikoita siellä anoppilassa tuntuu kypsyvän kokoajan vielä vain lisää.

Pitsat syötiin lauantaina elokuvan jälkeen Rosson terassilla. Kerran kesässä siellä pitää pitsalla käydä.

Sunnuntaina ajeltiin anoppilan mökille, sielläkin poiketaan kerran kesässä. Mökiltä pelastin puskista viimeiset mustaherukat ja parit vadelmat. Niistä leivoin jälleen kerran piirakkaa, tosin tällä kertaa niin sanottua "pehmeää" piirakkaa johon hauskasti marjat uppoavat taikinan kypsyessä.

Jostain kumman syystä tänään löytyikin ihan mukavasti energiaa lenkkipolulla 8km matkan hölköttelyyn ;-)

Missä merkeissä teidän viikonloppunne sujui?

torstai 9. elokuuta 2012

Ilta Islannissa

Tällainen kala-annos saatiin aikaiseksi islantilaisella reseptillä.
Ja tällainen oli alkuperäinen Islannissa nautittu annos.

Viime sunnuntaina vietettiin mieheni kanssa iltaa islantilaisittain. Muisteltiin vuoden 2011 Reykjavikin reissuamme, valmistettiin islantilaisen reseptikirjan ohjeella Mashed fish -annokset, katseltiin matkakuviamme (joista osa on täällä ja täällä) ja luettiin retkipäiväkirjaamme.

Vuodesta 2010 lähtien olemme pitäneet reissuilla mukana vihkoa johon olemme kirjanneet päiväkirjamaisesti matkojemme kommelluksia. Huomattiin ettemme aina ihan tarkkaan muista mitä, missä ja koska reissuillamme olemme tehneet. Nyt kun kinastelemme siitä kumpi muistaa asiat oikein, voimme tarkastaa "pöytäkirjasta".
Olisi varmaan fiksumpaa pitää tuota päiväkirjaa sähköisessä muodossa, mutta muistojen kirjoittamisessa käsin vihkojen sivuille on oma hohtonsa. Kuten on myös epäselvien harakanvarpaiden tulkitsemisessa jälkikäteen ;-)



Pidättekö te perinteistä päiväkirjaa tai muuta muistivihkoa bloggaamisen ohella?


keskiviikko 8. elokuuta 2012

Punastelua




Olin koko kesän ajan vilkuillut kaupoilla että löytyisikö minulle jostain kivoja punaisia tennareita. Ei tullut vastaan. Jostain oli kehittänyt fiksaation siihen, että tennareiden tulee ehdottomasti olla punaiset.

Melkein jo luovuin toivosta, kunnes sitten jostain kumman syystä (lue: siitä että lukenut Natan blogia jostain kolmannesta postauksesta lähtien...) tuli mieleeni katsoa josko Vans voisi tarjota sitä mitä olin ajatuksissani jo jaloissani pitänyt. Ja, kyllä!!!

Nämä namuset kiikutin tänään kotiin ja olin enemmän kuin tyytyväinen. Nämä kaunokaiset olivat juuri sellaiset kun olin haaveillut. Nyt lähden kylille punastellen tepastelemaan, mars!

tiistai 7. elokuuta 2012

Väriloistoa harmauteen

Hatunnosto korkkareilla kadulla ja mukulakivilläkin tanssineille naisille.
Mulla jo pelkkä kävely koroilla tekee tiukkaa, tanssimisesta puhumattakaan.

Yksi mun suosikkiasuista kulkueessa!
Uniao da Roseira tarkoittaa ruusukimppujen liittoa, joten asu oli enemmän kuin aiheeseen liittyvä.

Silmämeikit + rillit <3 

Rumpuryhmä eli bateria antoi tahtia kulkueen tanssijoille.

Kulkueessa oli useampi korokelava tanssijoineen ja näyttävine koristeineen.

Takavasemmalla seisova mies huomautti jossain vaiheessa, että tämä on paras kuvakulma kulkueen tanssijoista...
Noh, ainakin asuista saa ihan hyvän kuvan näin takaapäin.

Tästä oli siis kyse: kukkaisviikkojen huipentumasta, eli lauantaisesta Roseiran " Ruusun karnevaalit" -sambakulkueesta.

Viime lauantai alkoi säältään epämääräisen tummana, mutta kivasti kirkastui juuri kello kolmeksi kun Kukkaisviikojen perinteisiin kuuluva Roseiran sambakulkue lähti liikkeelle Sorin aukiolta kohti Keskustoria. Puvut olivat jälleen kerran upeita ja tanssijat iloisia.

Suosikkia tanssiryhmistä on vaikea valita, mutta hellyyttävin oli vihreäasuisista äideistä ja lapsista koostuva ryhmä. Pienimmät kulkivat sylissä tai selkärepussa mukana ja oli mukana pari vielä kohdussa kulkevaakin sambaajaa ;-)

Näin harmaana tiistaiaamuna tuo pukujen väriloisto ja auringonvalon kirkkaus saavat hieman paremmalle mielelle ainakin minut, toivottavasti myös teidät.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

My sweet cherry pie





Viikonloppu on mennyt keittiössä hääriessä. Anoppilan kirsikkapuu on tänä vuonna tuottamassa ennätysmäistä satoa. Torstaina käytiin keräämässä marjat piirakkaa varten ja tänään sitten toinen erä rahkajälkkäriin.

Nuo kotimaiset kirsikat maistuvat muuten 100 kertaa paremmilta kuin espanjalaiset serkkunsa, jotka kieltämättä ovat hyviä nekin. Ainoa ikävä asia ovat ne kivet. Blaah sitä kivien poistamisen sotkuisuutta ja työmäärää. Valitan siitä joka kerta ja sitten unohdan tyytyväisenä koko homman kun maistan lopputulosta.

Anoppilan kirsikkapuussa riittää vielä marjoja moneen lähtöön. Taidan joutua tekemään toisenkin piirakan kun tuo ensimmäinen oli niin hyvää. Resepti on alunperin Sydänystävä Ruislese -paketista. Olen muuten hyräillyt koko viikonlopun "My sweet cherry pie:ta".
Jotta se jäisi teillekin soimaan päähän loputtomalla repeatilla niin katsokaa tämä hupaisa Warrantin musavideo:




torstai 2. elokuuta 2012

Pienet kuvat, isot miehet






Tässä pari "laadukasta" pokkariotosta eiliseltä.
Jos pitäisi tiivistää yhteen sanaan tuo ilta, niin se sana olisi mielenkiintoinen.

En ole mikään massatapahtumien ystävä. Syy löytyy eräästä menneiden vuosien Appro-illasta joka päättyi aikamoiseen kaaokseen huonojen järjestelyiden takia. Tuolloin töniminen tungoksessa johti siihen että väkisin rynnineet kaatoivat edessään olevia ja melkein talloivat jalkoihinsa maahan joutuneet. Siitä illasta selvisin säikähdyksellä, mutta massatapahtumiin olen lähtenyt suurella varauksella ja mielellään selvinpäin.

Eilisellä keikalla paikkamme olivat niin sanotusti "pellossa" eli kentällä. Massa-angstisena en lähtenyt eturiviä tavoittelemaan ja hyvä niin. Paikoiltamme nimittäin näki ihan tarpeeksi kaikenlaista piilopulloista naukkailusta, add-lääkkeiden etsinnästä, keikkaromansseista ja pilvenpolttelusta lähtien.

Bongasin vielä lähettyviltä erään koulukaverinkin ala-asteelta. Se on aika hyvin, kun ajattelee että paikalle oli ahtautuneena se kolmisenkymmentätuhatta muuta naamaa.
Jonotushelvetistä minulla ei ole mitään sanottavaa, sillä kun saavuimme paikalle klo 19.30 pääsimme sujuvasti turva- ja lipputarkastuksesta läpi. Anniskelualueelle en piipahtanut ja tästä johtuen en tarvinnut hotellihelpotuksenkaan palveluita.

Itse keikka vastasi odotuksia. Tuli vain sellainen fiilis, että voi jos pystyisi siirtymään ajassa taaksepäin sinne 90-luvun puoliväliin ja jollekin RHCP silloiselle keikalla - se vasta olisikin ollut jotain, vaikka ei tästäkään voi valittaa.

Löytyykö sieltä muita keikalla olleita? Sana on vapaa.