tiistai 31. tammikuuta 2012

Uudet vanhat kaverit

Anoppilassa on tehty pientä siivousta ja tyhjennetty kaappeja "aarteista". Huono löydöt joutavat pois, mutta hyvät otetaan uudelleen käyttöön. Näin sain appiukolta kolme 60-70 -luvulta peräisin olevaa Yashica -merkkistä objektiivia. Ne olivat jo menossa kierrätykseen tai osto- ja myyntiliikkeeseen, mutta adapterin kanssa sopivatkin hyvin uuteen Canoniini. Hauskaa näissä objektiiveissä on manuaalinen tarkennus jonka kanssa telmin sunnuntaina kun otin 28mm linssin kokeiluun kävelylle. Tumppujen kanssa tuo tarkentelu on aika haastavaa, eikä 14 asteen pakkanenkaan yhtään asiaa helpommaksi tehnyt. Tässä uudet vanhat ystäväiseni ja pari ulkoilukuvaa.

Trioon kuului 135mm, 50mm sekä 28mm objektiivit. Adapterirenkulan appiukko hankki Kameratorilta jonne oli jo näitä viemässä. Toisaalta kierrätystä tämäkin...

Pienen metallirenkulan avulla 60-70-luvun objektiivit sopivat uuteen kameraan, aika jännää sanon minä.

Tällä 28mm:llä on seuraavat kuvat napattu.

Lumiset olivat maisemat sunnuntaisella ulkoilureissullamme.

Sumuisuus johtuu vain lumitykeistä...



Millaisia teille uusia mutta muuten vanhoja löytöjä olette viimeaikoina tehneet?



maanantai 30. tammikuuta 2012

1,2,3...Fire!!!

Vaikka otsikosta voisikin luulla että nyt tulee asiaa parhaista ysärihiteistä (tuota Scooterin kipaletta on kuunneltu ja tanssahdeltu kerta jos toinen... ja viimeksi juuri perjantai-iltana), mutta tarkoitus onkin höpistä ihan siitä itsestään - tulesta. Putkiremppaevakon takia keskustan liepeiltä lähiöön muuttamisessa on etujakin, kuten takka!

Niitä huonoja puolia ovat lumityöt, pidempi työmatka ja se että aina jokin tarvitsemani tavara, vaate tai meikki on siellä toisessa osoitteessa. Kai se remppa oikeasti joskus valmistuu ja nyt kuitenkin ollaan evakkoiltu ihan vain muutamia päiviä sillä kyseessä on putkien pinnoitus eikä se järeämpi vaihtoehto (olen hieman draamaqueen heti kun tulee pieniä muutoksia suunnitelmiin). Tässä sitä takkatunnelmointia joka on auttanut rentoutumaan kaiken hässäkän ja nuhastelun keskellä.






Nopeasti vilkaistuna näyttävät suht saman kaltaisilta nuo kuvat, mutta testasin suljinajan pidentämistä. Liekeistä tuli tälläisiä "puuromaisia" mitä pidempi aika oli valittuna. Pidän ehkä enemmän ensimmäisten kuvien lepattavasta liekistä.


Mukavaa viikkoa kaikille. Koittakaa selvitä näistä pakkasista ja pitää itsenne lämpiminä!



Jälkihöttelynä vielä...
Muita vaihtoehtoja tähän juttuun otsikoksi minulla oli: "Fire, walk with me", "Tyttö joka leikki tulella" sekä "Lähdin tulella leikkimään". Olisiko jokin näistä mielestänne sopinut paremmin?


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Vannomatta paras, povaamatta parempi

"Ei tuu pitään!" Perus pessimistinä heitin tällaisen kommentin miehelleni putkiremppamme aikataulun saavuttua postin mukana vuoden vaihteessa. Mies oli toista mieltä: "Mitäs jos joskus ajattelisit asioista positiivisesti ja vain katsoisit koska se osuu meidän asuntoomme?" Nyt olen päässyt jo useaan otteeseen heristämään sormeani ja virkkomaan "I told you so". Remontin aikataulu on muuttunut useammin kuin MTV Music awardsien juontajan asut.

Eilen meidän piti palata saneerattuun asuntoomme. Ovella odotti yllätys. Lattialla olivat torstain postit hujan hajan. Mitään ei oltukaan tehty. Aikataulu oli muuttunut, jälleen kerran!
Matkalaukkuelämä evakossa anoppilassa jatkuukoon. Sitä vuodattamaani kirosanojen litaniiaa en tässä viitsi toistaa, mutta tempperamenttini tuntevat sen voivat korvissaan melkeinpä kuulla.

See you soon, I hope!

Melkein alan uskoa, että pessimistinen näkemykseni remontista saattoi ajaa sen tähän jamaan. Ei olisi pitänyt mennä manaamaan...

Miten positiivisia, pessimistisiä tai taikauskoisia ajattelijoita te olette tällaisten asioiden kanssa?


lauantai 28. tammikuuta 2012

Faktat tiskiin



One lovely blog award




Säännöt:
1) Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin. 
2) Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. 
3) Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle.


1) Sain That Should Be Me -blogin JM-:ltä ihka ensimmäisen blogiawardini sekä haasteeni, kiitos vaan :-) 

2) Laitoin hihat heilumaan ja mietintämyssyn päähän jotta keksisin seitsemän random faktaa itsestäni teille jaettavaksi. Tässä näitä nyt tulee:

  1. Aloitetaan kaikkein karmivimmalla faktalla: Minulta on poistettu 8 pysyvää hammasta. Syynä teini-iän oikomahoito ja todella tiukkaan kasvava hammaskalusto. Kyllä silti uskallan hymyillä, jäi sinne suuhun vielä muutama hammas jäljelle.
  2. Sitten on vuorossa tälläinen perusjuttu: Olen ainut lapsi. Sisaruksen virkaa on kantanut harteillaan hyvä ystäväni joka myös on ainukainen. Kuljimme sen verran tiiviisti yhdessä lapsuudessa/teini-iässä, että moni luuli meitä sisarksiksi vaikka toinen meistä on brunette ja toinen blondi.
  3. Musiikkimakuni on aikas nolo: Ysäri teknojumputus soi usein ipodissani, lisäksi sieltä löytyy Britneytä (sitä romahduksen jälkeistä tuotantoa), David Guettaa ja tietysti Prodigyn klassikot... Kotimaiset artistit loistavat poissaolollaan levyhyllystäni. Mieheni tasapainottaa tilannetta Eppuilla, Popedalla sekä Hausmyllyllä.
  4. Olen yllättänyt työhakemuksessa: Laitoin joskus erääseen työhakemukseen yhdeksi erityisosaamisekseni spagaatin. Jollainhan sitä pitää koittaa erottua massassa! Noh, tuota työtä en saanut. Hyvä niin. Spagaatiin pääsyä en olekaan hetkeen kokeillut, mutta siihen venymisen voisin ottaa kevään tavoitteeksi.
  5. Nyt kun pääsin jokseenkin noloissa jutuissa vauhtiin niin voin kertoa, että ensimmäisen digikameran ostin vasta vuonna 2009. Jep olen aika myöhäisherännyt tähän kameratouhuun. Pärjäsimme pitkään lainakameroilla. Nyt omia onkin jo kolme...innostus vetikin sitten kerralla mukaansa ja kunnolla.
  6. Lukutottumuksenikaan eivät ole kovinkaan arvokkaat: Olen dekkaripokkari fani. Liza Marklundit lukaisen melkein yhdellä kertaa. (uusin on vielä lukematta - älkää paljastako siitä mitään!) Michael Connellyistä olen myös pitänyt. Viime keväänä löysin myös islantilaisen Arnaldur Indriòasonin Reykjavikin matkamme innoittamana.
  7. Olen kehno tamperelainen: En syö mustaamakkaraa! Mieheni suurin herkku on kammokkini. Kannustan kuitenkin miestäni vierailemaan lounaan merkeissä Tammelan torin Tapolalaisella silloin kun olen lauantaisin töissä tai muuten poissa maisemista. 
3) Haastavinta tehtävässä on tämän awardin eteenpäin laittaminen. Moni seuraamani blogi sen ansaitsisi, mutta moni on jo siihen myös tarttunut. Ratkaisin asian haastamalla vain Noppuran joka kekseliäänä naisena todennäköisesti osaa jakaa palkinnon eteenpäin vaikka kolmellekymmelle...



ps. julkaisen tämän ajastettuna sillä olen todennäköisesti vielä toipumassa nro2 faktan blondin kanssa järjestetyistä yhteisistä valmistujaiskemuista. 

perjantai 27. tammikuuta 2012

Lämpöilyä

Dnuuhaisuutta pukkaa, mutta kuumetta ei onneksi ole. Loma-  ja matkakuume ovatkin sitten toinen asia. Mieltä lämmittää tieto siitä, että pian (tai tarkemmin 2kk päästä...) pääsee kuumankosteaan Singaporeen! Siinä vastaus edellisen postauksen kysymykseen. Viimeksi Singaporessa käydessämme teimme lisäksi 6 päivän lisäreissun Balille. Siellä vasta kuuma olikin. Tälläkin kertaa taidamme jonkin lisäreissun tehdä, mutta sitä emme ole vielä tarkemmin miettineet, Sporesta kun pääse nopsaan muun muassa Malesiaan, Phukettiin, Kambodzaan tai takaisin Balille. Aika näyttää minne tiemme vie. Tässä vähän kuitenkin tunnelmointia Balilta.

Auringonnousu Balilla. Tätä lähdettiin katsomaan klo 2 yöllä, ensin tosin ajeltiin saaren toiseen päähän ja sitten vielä kiivettiin kännykän valossa 2h tulivuoren huipulle. Oli vaivan arvoinen kokemus!

Hotellin infinity-pool, eli kuten kuvastakin näkyy tuollainen "loputtomalta" vaikuttava uima-allas.

Balin Kuta-beachin rantsua. Surffareita ja lautoja oli riittämiin. 

Näiden patojen ääreen menisi mielellään uudestaan, sen verran hyvää oli.


Vilkaisu ikkunasta ulos palauttaa nopeasti karuun totuuteen. Suomen talvi. Lumikinokset ovat jo huimissa korkeuksissa ja pakkanen paukkuu. Vilukissan kaipuu lämpöön kasvaa jälleen himpun verran. Ollaanko sillä suunnalla kuumeessa, matkakuumeessa tai käydäänkö muuten vaan kuumana?

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Mihin matka?

Loma on vielä pomolta anomatta, mutta matka tuli varattua... Matkamessujen lentotarjousta ei vain voinut ohittaa... Kootut ovat selitykset. En suosittele hoitamaan asioita nurinkurin vaikka itse niin teenkin vähän turhan usein. Tässä kuva-arvoitus häämatkakohteestamme nro1. (Nro 2:sta olenkin jo kertonut. Se on vielä varaamatta, mutta kyllä sen vielä kerkiää..)






Nämä kuvat ovat vuodelta 2008 kun viimeksi yhdessä kävimme tässä samassa kohteessa.




Arvaatteko minne olemme lähdössä honeymooneilemaan huhtikuussa?
Vastauksen paljastan parin päivän päästä kun palaan linjoille putkiremppaevakosta anoppilasta.
(Kyllä sielläkin on netti, mutta saattaa olla etten jaksa täyshoidossa paneutua arkisiin asioihin ;-) )

tiistai 24. tammikuuta 2012

Vedellä voideltu

Nyt en touhota kossuvissystä enkä siitä raa'asta ja raikkaasta vissystäkään vaan Vichy -merkin naamarasvasta. Tai kauniimmin sanottuna kasvovoiteesta. Aiemmin kerroin ostaneeni Olayn Total Effects rasvoja...noh, ne eivät ihan sopineetkaan iholleni ja odottelevat kaapin perällä parempia aikoja (tai treenikassiin bodylotionin virkaa toimittamaan siirtymistä?). Tästä erehdyksestä viisastuneena testasin ensin, ostin sitten.
Aikakauslehtien mukana tulleet Vichyn Lift Activ näytteet olivat tarkan syynäyksen alla parin päivän ajan. Sen jälkeen tulikin kiire apteekkiin vissy-ostoksille, sen verran hyvä rasva oli nimittäin löytynyt!





Olin tottunut annostelijasta tai purkista puristettaviin voiteisiin, mutta tälläisen lääppäisyllä annosteltavaan totuin parissa päivässä. Saa nähdä onko tämä kesällä käytettäväksi liian rasvainen. Nyt kuitenkin tässä talven kuivuudessa ihoni on vissyllä voideltuna voinut todella hyvin. Suosittelen.

Millaista tököttiä te laitatte naamaanne?

maanantai 23. tammikuuta 2012

Hajurakoa, kiitos!

Tammikuu on tuonut taas kaikki innokkaat "kesäksi bikinikuntoon" -uudenvuodenlupailijat liikuntakeskuksiin. Pääasiassa käyn jumpalla tai salilla aamutuimaan, mutta on sitä tässä tullut vaihtelevien työvuorojen takia tullut iltapäivälläkin osuttua sitten niihin ruuhkahuippuihin. Koska olen sellainen ikiliikkuja (eli vuosijäsen jo ties kuinka monetta vuotta) en erityisemmin anna näiden joka vuotisten kaudenaloituksesta johtuvien ruuhkautumisten häiritä. Enemminkin hymähdän silloin kun huomaan, että nyt se buumi on taas mennyt ohi ja tilaa riittää. Yleensä salilla käyvät tietävät kuinka siellä toimitaan: käytetään hikipyyhettä, ei varata laitteita omaan käyttöön tarpeettoman pitkiksi ajoiksi, yms. Pukuhuoneet ovat kuitenkin ilmeisesti aivan toinen juttu.

Motivaattorini salilla: napit korviin ja nupit kaakkoon! 

Mikään ei tympäise niin paljon kun se, että joku on vienyt sen vakipaikkani pukuhuoneessa, paitsi se että joku on valinnut paikakseen juuri sen minun kaapistani heti seuraavan VAIKKA kaikki muut kaapit olisivat vapaana. Hei oikeasti, siinä 30cm tilassa on tosi kiva yrittää väsyneenä ja hikisenä riisua niin ettei tule tuuppineeksi sitä siihen viereen tekstiviestiä kirjoittamaan tullutta treenisiskoa... Tälläinen tilanne nosti verenpainettani aikalailla viime viikolla.
Kiukusta pihisten lähdin suihkuun. Saunotellessa lepyin ja takaisin pukuhuoneeseen palatessani olin jo unohtanut mistä kimpaannuin. Tulin saunan lauteilla siihen tulokseen, että olin tullut salille viettämään ns. omaa laatuaikaa enkä anna viereenkinkeejäteinien pilata reenaamisen iloani. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mitkä asiat ovat saaneet teidät kiristelemään hampaitanne viimeaikoina vai oletteko olleet pelkkää hymyä?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Takkutukkaa pukkaa

Viime päivät ovat jotenkin vain hujahtaneet minulta ohi. Nyt kuitenkin löysin pienen tovin muilta touhuilta tulla tänne päivittämään kuulumisiani. Eipä tässä sen kummempia kuulu, mutta muistin juuri että en ole uudesta tukastani laittanutkaan mitään kuvaa vaikka sellaista taisin jossain vaiheessa lupailla. Häiden/vihkimisen jälkeen tosiaan sanoin Adieu pitkille kutreille ja bonjour rikotulle polkalle.

Tässä before-kuva eli pitkät kutrit ja intensiivinen katse kohti kameraa...

Kukkuu! Nyt kurkistellaan miltä lyhyet hiukset oikein näyttävätkään...

Ja tälläiset ne nyt sitten on, silloin kun olen hieman jaksanut kähertää suoristusraudalla...

Olen aikas laiska hiuksiani laittamaan, mutta tällaisen lyhyen mallin kanssa parissa minuutissa saa aikaan ihmeitä souristusraudalla tai muilla käherrysvempeleillä. Niin ja se hiusten peseminen+kuivaaminen on 100 kertaa nopeampaa ja vaivattomampaa kuin pitkien kanssa. Lisäksi tämän mittaiset saa vielä juuri ja juuri ponnarillekin kiinni jos kähertely ei innosta.
Onko teillä tiedossa tai juuri tehtynä muutoksia hiusrintamalla?

torstai 19. tammikuuta 2012

Herkkusuu vauhdissa ja leivät hukassa

Ruokakirjakokoelmamme kasvoi hiljattain jälleen yhdellä teoksella. Nimittäin keittön jumalatar Nigella Lawsonin "Hyvää ruokaa nopeasti" nimisellä kirjalla. (Alkuperäinen nimi: Nigella Express)
Kirjaa hetken Akateemisessa selailtuani olin myyty. Kerrankin hyvää, helposti ja suht. nopeasti. Esimerkkinä yksinkertaisuudesta olkoon brandylla ja pekonilla maustettu broileri -resepti. Ainesosina oikeasti vain brandy, pekoni ja broileri. Reseptiä en ole vielä testannut, mutta kaikki merkit viittaavat siihen että taatusti onnistuu ja hyvää tulee.



Mutta jotta ei tässä liikaa eksytä otsikosta sivupoluille, niin asiaan.
Herkkujen jumalatar Nigellan innoittamana tein toissailtana köyhiä ritareita. Helpposti ja nopeasti se kävi:


  • 4 siivua pitkoa tai vanhaa leipää
  • 2 kananmunaa 
  • 1dl maitoa
  • kanelia
  • voita 1rkl paistamiseen
  • sokeria valmiiden "ritareiden" pinnalle jos halua
Munat, maito ja kaneli sekaisin. Leivän tai pitkon siivut seokseen uimaan pariksi minuutiksi per puoli. Kuumenna paistinpannussa nökäre voita ja paista leipiä keskilämmöllä pari minuuttia per puoli. Paistoin pitkon siivut kahdessa erässä, näin annoksen kahdesta siivusta se ensimmäinen oli jäähtynyt sopivasti suuta polttamattomaksi herkuksi.


Muistaakseni ranskaksi pitäisi tilata hukattua leipää, eli pain perdu, jos haluaa köyhiä ritareita. Pikkuhiljaa koitan kerrata kieltä jotta se kesällä sitten luistaisi...

Millaisia herkkuja te olette tällä viikolla tehneet tai syöneet?

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Sittenkin aurinkoinen iltapäivä

Mitä ei ole kiva tehdä työpäivän päätteeksi? Noh, heti kotiin tultua ryhtyä siivoamaan. Villakoirat hätistettyäni palkitsin itseni aurinkoisella smoothiella. Tässä resepti hyvään ja helppoon raikkauteen:


  • 1prk ananaspaloja mehussa (käytetään liemineen)
  • 1prk rahkaa (käytin valmiiksi sitruunanmakuista)
  • 1/2 prk säilykepersikoita (saat raikkaamman version juomasta jos olet pakastanut persikat)
  • sokeria tai makeutusainetta oman maun mukaan (laitoin 1-2tl ruokosokeria ja vähän vaniliinia)
  • n. 1dl maitoa
Aineosat blenderiin ja eikun surinaksi. Valmista juomaa tulee noin 6-7dl eli kunnon lasilliset kahdelle.

Kaikki kannuun, kansi päälle ja sekoittamaan!

Valmista tuli, nyt juomaan.

Ensiesittelyssä tässä myös häälahjaksi saadulla lahjakortilla viikonloppuna hankittu monitoimikone.
Kiitos vaan tytöt!

Mieli tekisi raastaa ja siivuttaa kaikkea mahdollista nyt kun vihdoin on kone joka hoitaa nuo vähemmän mukavat keittiötyöt.



Pirtelö- tai smoothiereseptejä ei voi ikinä olla liikaa. Kaipaisinkin vinkkejä uusiin makuyhdistelmiin, eli kertokaapas millaiset smoothiet maistuvat teille?

tiistai 17. tammikuuta 2012

Keittiöelämää

Viikonloppuisin meidän tulee usein vietettyä tovi jos toinen köökin puolella, hellan ääressä. Viime lauantai ei poikennut kaavasta. Työlistalla oli pitaleipiä, sämpylöitä, valkosipulikermaperunoita, punaviinikastiketta ja lehtipihvejä (joo näitä syötiin jo viimeviikollakin... syynä se, että työskentelen kaupanalalla elintarvikkeiden parissa ja isompia eriä tuoretuotteita tulee aina silloin tällöin hankittua töistä). Kaikkea valmistamaamme ei ollut tarkoitus syödä yhdellä kertaa, vaan pitaleivät lähtivät pakkaseen (odottamaan jotakin kiireistä iltapalahetkeä) ja sämpylät olivat sunnuntain brunssiaamiaiselle. Tältä se kokkaus tai oikeastaan ne kokattavat sitten näyttivät...

Sämpylät lähdössä uuniin. Resepti löytyy aiemmasta postauksesta TÄÄLTÄ.

Pitaleivät taas lähtivät uuniin tämän näköisinä. Lämpöä 250 astetta...

...Niin johan kohoavat. Kypsyivät 6 minutissa.


Punaviinikastiketta varten avatusta pullosta oli muutakin iloa pienen dekantoitumisen jälkeen. Oli muten hyvää viiniä, suosittelen. Tämä yksilö tuli joulupaketissa mutta nopeasti googlattuna Alkon sivuilta tämä löytyi. 

Perunoita, valkosipulia, kermaa, suolaa, pippuria - ja paljon rakkautta... niin hyvää tulee.

Pihvejä nuijimassa. Huomatkaa tyylikäs essu!

Pitkään siinä meni, mutta valmista tuli.

Jälkiruuan valmistus olikin sitten haastavaa puuhaa - aukaista suklaarasia.


Löytyykö sieltä muita keittiöelämästä tykkääviä vai maistuuko ulkoruoka useammin?

maanantai 16. tammikuuta 2012

Teetä etsimässä

Etsintäkuulutus kaikille teenjuojille: Kuka tietää mistä saisin vanilja caramel teetä?
Kesällä Bilbaosta ostamani Liptonin Vanilja caramel on nyt virallisesti loppu. Viimeisestä pyramidipussista huomasin napata kuvan tätä kuulusta varten.

Eli vanilja caramel teetä olen vailla. Mistä saan sitä lisää?

Stockmannin teehyllyt olen jo kolunnut, turhaan. Liptonin nettisivuiltakaan en löytänyt apua. Tietääkö kukaan onko jollain muulla merkillä hyvää karamellin makuista teetä?

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Huomenta vaan

Perjantaina juostiin yhteisillä asioilla oikein urakalla: käytiin postissa, pankissa, TKL:llä lataamassa bussilippua, noutamassa valokuvia, noutamassa huomenlahja ja vielä kirjaostoksilla ennen kuin päästiin rentoutumaan Ineziin lasillisille... sitten vielä Fransmanniin syömään.
Huh, kun illalla väsytti! Aamulla herättiin sitten huomenlahjamme heleään ääneen. Seuraavista kuvista selviää mikä se yhdessä ostamamme huomenlahja oikein olikaan:

Paketista löytyi toinen "paketti".

Miehet heittävät ohjekirjat aina ensimmäisenä menemään kun jotakin tuotetta aletaan kasaamaan... miksi?


Tälläinen viritys, eli Bang & Olufsenin herätyskellonakin tunnettu "huilu" sieltä laatikosta lopulta paljastui.

Jep, herättiin tänään todella aikaisin, sillä huomenna pitää herätä vielä aikaisemmin.


Meidän huomenlahjamme siis toivottelee meille hyvät huomenet tästä eteenpäin. Millaisia huomenlahjoja olette hankineet tai itse saaneet?

perjantai 13. tammikuuta 2012

Uutta vanhaa

Same old, same old. Miksi keksiä pyörä uudestaan? Nämä ajatukset kävivät mielessä kun käteni tavoittivat Sokoksella erään paketin (Huom! joka oli -40% alessa...). Taisin jo aiemmin kertoa maustani hajuvesien suhteen. Kerrattakoon vielä että mitä makeampi tai voimakkaampi = sitä parempi!
Lancômen Tresor Midnight Rose -tuoksua olin ajatellut seuraavaksi itselleni ostaa, mutta toisin kävi. Vanhassa oli vara parempi.
Kesällä 1999 palasin Ranskassa vaihtarina vietetyn vuoden jälkeen kotiin. Viimeisenä lentokentältä ostin itselleni pullon hajuvettä. Tuo hajuvesi tuo edelleen paljon muistoja mieleen. Muistoja vaihtarivuodelta, sekä sitä seuranneelta ajalta. Koska tulevana kesänä on tarkoituksena palata juurille, eli käväistä niissä maisemissa joissa vaihtovuoden vietin osui tämä tuoksuostos oikeaan saumaan.

Tuoksun mukana tuli tälläinen kelpo pussukka, jolla kerrankin on riittävästi kokoa vaikkapa meikkipussiksi. 


Lokakuisen MeNaisten testin mukaan olin Femme Fatale. Höpsis kyllä muistutan tätä ruiskuteltuani enemmän enkeliä ;-)

Millaisten tuoksujen ystäviä te olette?

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Sisulla eteenpäin ja ruista ranteeseen

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta tänä vuonna lupaan pitää itsestäni parempaa huolta ja keskittyä olennaiseen eli terveenä ja onnellisena olemiseen. En stressaa, en reenaa liian kovaa enkä muutenkaan ota paineita sellaisista asioista joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Syksyn flunssan ja reenitaukojen jälkeen aloitin joulukuun puolessa välissä jälleen kuntokeskuksen oven avaamisen kahdesti tai kolmesti viikossa. Aiemmista jo Mikki Hiiri painoista siirryin nöyränä Tiku ja Taku tasolle, mutta se ei haittaa sillä tästä suunta voi olla vain ylös päin. Pienten painojen lisäksi jumpalla käydessä olen saanut nolostella "rokkoiselta" näyttävän ihon kanssa.

"Ei se tartu vaikka pahalta näyttääkin!" on tehnyt mieli huudella hämmästyneille tuijotuksille. Niina on blogissaan reippaasti kuvien kera kertonut taistelustaan aknea vastaan. Voiton puolella näyttää nainen olevan, hieno juttu! Minun rokkoni kertoo siitä miten käy kun ei syö maitohappobakteereita antibioottikuurin kanssa. Kropan omat bakteerit ja hiivat siinä menee sekaisin. Akneen verrattuna kuullostaa aika kesyltä, mutta laikkut vartalossani nähneet tietävät asian todellisen laidan. Olen pitänyt itseäni kovanahkaisena, mutta toisin oli. Kuvia "rokosta" en julkaise - ruokahalut lähtee vähemmälläkin ;-)

Tiivistettynä minun piti vain tulla tänne toteamaan, että vuonna 2012 aion pitää hauskaa seuraavan kaverin kanssa toivottavasti useammin kuin viime vuonna.



Tekikö teistä joku jotain lupauksia tälle vuodelle?

maanantai 9. tammikuuta 2012

Hei me kokataan!

Kyllä, syön päivittäin ja pääasiassa itse tehtyä ruokaa. Tänne asti en ole kuitenkaan vähään aikaan raapustanut mitään keittiökuulumisia. Nyt korjataan tuo asia. Lauantaina kokkasimme kasaan aterian possun lehtipihveistä ja juuresmuusista. Kyseisen aterian taustalla ei ollut mitään suurempaa ahaa-elämystä, vaan kaikki ainekset sattuivat löytymään kaapista.

Tarvikkeina possun lehtipihvejä 4kpl, 1pkt pippurituorejuustoa ja 1prk kermaa.

  • Aloitimme takomalla lehtipihvejä vielä ohkaisemmiksi. 
  • Sitten rouhaisu suolaa ja pippuria pihville, nökäre mustapekka-pippurituorejuustoa ja koko komeus rullalle parin hammastikun tukemana. 
  • Öljyä ja voita pannuun. 
  • Possurulliin väri pintaan ja sitten kunnos loraus kermaa, loput tuorejuustosta ja pippuria oman maun mukaan, kansi päälle ja miedolla lämmöllä hautumaan 10-15min.

Sitten juuresmuusin pariin. Mukana 3 perunaa, 4 porkkanaa sekä yksi 200g palsternakka.

  • Pestiin, kuorittiin ja pilkottiin juurekset suurinpiirtein samankokoisiksi paloiksi. 
  • Laitettiin kattilaan vettä sen verran että juurekset peittyvät, 1tl suolaa ja eikun kiehumaan.
  • Kiehuttelua noin 15-20min juuresten koosta riippuen, kokeiltiin haarukalla kypsyyttä.
  • Kaadettiin keitinvesi pois, heitettiin nökäre voita ja n.1/2dl lämmitettyä kermaa juuresten joukkoon ja sorvottiin sattumarikkaaksi muusiksi.


Hammastikkuja kannattaa liottaa ennen kokkausta jotta ne eivät pala kypsentelyssä.

Kermaa lorautettiin runsaasti niin saattiin siitä samalla kastike.

Lopputulos ei ollut se kaikkein kaunein, mutta maku oli hyvä!

Jälkkäri hankittiinkin sitten Makuunista...

Juuresmuusi oli aavistuksen makea porkkanavoittoisuudesta johtuen, muuten oikein maistuva ateria.
Mitä te kokkasitte viikonloppuna?